| Santiago nykyisen asuntoni kattotasanteelta. |
Asuin ensimmäisen kuukauden paikallisen mummelin luona. Siellä sain ensikosketuksen chileläisestä vieraanvaraisuudesta. Nora otti minut vastaan halauksin ja poskisuudelmin, tehden heti selväksi, hänen kotinsa on nyt myös minun kotini. Nora auttoi minua pääsemaan alkuun ja se oli hyvä juttu. Hommasimme toimivan luurin, käytiin pankissa ja tutustuimme lähiseutuun. Myös naapurit halusivat auttaa! Alakerrassa asui tietokone-ekspertti, vanha mies, joka antoi tuota pikaa yhteystietonsa jos tulee jotain kysyttävää. Alussa tuntui tosi hyvältä, että asui paikallisen kanssa, jolta saattoi aina kysyä jos jokin asia ihmetytti ja mikä parasta, harjoittella espanjaa! Nora ei puhunut sanaakaan englantia, joten espanjaa oli todellakin puhuttava! Olen myös ilmaissut itseäni elehtien ja PIIRTÄMÄLLÄ! Aina mukana, paperi ja kynä! Tiesin silti, etten tule jäämään Noran luokse. Kun oli asunut neljä vuotta omillaan, oli hankala tottua ajatukseen, että toinen pesee pyykit, valmistaa ruoat ja petaa sängyn. Yhteselossa oli hyvät ja huonot puolensa. Nyt asun siis omillani keskustassa, ensi kertaa kokonaan yksin ja yksinelosta on lähtenyt käyntiin se oikea asettuminen! Tässä oli lyhyet terveiset, pian lisää! Palan jo halusta kertoa chilen slangista, ruoasta, ihmisistä, onnistumisista ja vastoinkäymisistä! Hasta luego, chau! Rakkain terveisin, Evastina
| Todiste siitä, että olen elossa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti