Itsenäisyysviikon kohokohtia!

Meidän kampuksen kekkereistä, nyt rillataan!

Meillä oli siis koulusta viikon loma, että ihan varmasti ehtii juhlia itsenäisyysviikkoa. Tuntuu, että koko Chile juhlisti tätä tapahtumaa kaksin käsin kiskomalla viikon putkeen. Itse siellä seassa pyörin ja yritin perehtyä kaiken maailman traditioihin. Itsenäisyysviikon kohokohtia ovat ehdottomasti FONDAT, mikä tarkoittaa sitä, että itsenäisyysviikon aikana kaupungin puistot ynnä muut aukiot täyttyvät kojuista, paljon syötävää, juotavaa, krääsää, ohjelmaa, erityisen paljon grillejä. Suosituimpia juominkeja ovat varmaan olut, chicha ja terremoto. Joillain fondeilla esitellään erityisesti alleviivaten chileläistä kulttuuria muunmuassa rodeo- ja tanssiesityksin. 

Jutan kanssa kuultiin paikalliselta kaverilta, että Parque O'Higgingsillä on hyvät fondat. Bernardo O'Higgings on muuten merkittävä henkilö Chilen itsenäisyyden osalta. Johti joukkoja José de San Martinin kanssa ja löyvät espanjalaiset Chacabucon taistelussa. Tästä voitosta seurasi Chilen itsenäistyminen vuonna 1818, ettäs tiedätte. Sinne puistoon suunnattiin aamupäivästä ja saatiin vaan todeta, että chileläiset ei ole saaneet vielä fondaa oikeen kasaan. Kaikki oli vielä kesken, eikä se yllättänyt yhtään. Oli kuitenkin hyvä että tultiin, sillä nähtiin armeijan paraatiharjoitukset! 

Komeita heppoja ja miehillä oli lampunvarjostimet päässä. Jossain vaiheessa tuli semmonen olo, että meidän ei ehkä kuulu olla täällä kun inttipoikia oli oikealla vasemmalla edessä ja takana. Oli aika etsiä uusi fonda! Sinne matkasimmekin aika pitkän matkan mutta se oli sen arvoista. Pääsimme vihdoin sisälle asti ja kukkulat olivat täynnä asadoja, baareja, hevosia ja kojuja! Siinä matkalla kun ehti nälkä yllättää niin pää kolmantena jalkana suunnattiin ekana ostamaan jättimäiset vartaat! 

LIHAA! LIHAA! LIHAA!

Sitten nähtiin suklaavuori sekä käsin tehtyjä suklaakonvehteja pilkkahintaan! Ostettiin sitten omat terremototkin, että saatiin fonda oikein perinteisesti käyntiin. Terremoto tarjotaan yleensä litran lasissa, siihen tulee pipeñoa, joka on makea viini, sekä ananasjäätelöä. Sekaan lorautetaan joskus, tai yleensä vielä Fernettiä ja granadinaa. Granadina on semmosta granaattiomena juomaa, paksua ja sokerista joka antaa kivan punaisen värin lasin pohjalle. Terremoto kirjaimellisesti tarkoittaa maanjärsitystä. Ja tunsin muuten ekan maanjäristyksen täällä toissa yönä! Heräsin aamuyöstä siihen kun sänky heilui edes takasin. Kyseessä oli todella pieni järistys mutta järistys kuitenkin! Hurjaa-aa-a. 

Olin tietyisti aivan liekeissä kun nähtiin, että fondassa on rodeokehä ja heppoja! Sujahdettiin terramotot kourassa pieneen talliin, jossa rodeohepat norkoili. Mutta huono tuuri, kaikkina muina päivinä oisi ollut rodeota mutta ei tietystikkään meidän päivänä. En kyllä tiedä, voi olla että rodeo olisi ollut liian rankkaa katseltavaa, oon kuitenkin aika herkkä!

Samana päivänä piti vielä ryhdistäytyä ja suunnata kolmanteen fondaan, joka oli Unversidad de Chilen järkkäämä. Ne oli iiisot bileet, sielläkin oli kovasti myyntiä ja melskettä. Opiskelijat myivät ruokaa ja juomaa ja juhlivat menemään. Sisäänkäynti oli kyllä aika ruma, kyse oli kuitenkin Chilen kalleimmasta ja arvostetuimmasta yliopistosta ja porteilla odottaa iso risukasa ja roskia. Toverini Hernan sanoi: "Me chileläiset ollaan tälläisiä, että meillä on kaikki vähän rempallaan, vähän likaista toisinaan ja niin edelleen mutta kaikilla on aina hemmetin hauskaa, keskitytään olennaiseen!"

Viimeisenä juhlapäivänä lähdettiin vielä autolla Viña del Mariin (n. 2 tuntia Santiagosta) yhdessä Hernanin kanssa. Sen vanhemmilla oli siellä toinen asunto, jonne päästiin yöpymään. Tutustuin Hernaniin Jutan kautta, ne oli ystävystyneet Portugalissa viime vuonna. Matkalla oli kaksi tietullia, kallista touhua. Mutta se oli hyvä reissu! Paikalliset tietää aina kaikki parhaat paikat, joten käytiin muunmuassa dyyneillä kiipeilemässä! Hyvää pakaratreeniä oli kiipeillä kukkuloita ylös ja alas.

Kämpillä avattiin telkku ja sieltä tuli se paraati, jonka harjoitukset nähtiin Jutan kanssa Santiagossa. Armeijakalustoa esiteltiin aukiolla aamusta iltaan. Hernan totesi, että tämä paraati täytyy pitää joka vuosi, koska pitää peloitella argentinalaisia. Kiinnitin huomiota sotilaiden erikoiseen tapaan marssia, ja se tyyli on kuulemma aikoinaan peritytynyt saksalaisilta. Ja kuinkas ollakaan, tietysti paraatissa marssivat jälleen myös armeijakoirat! Ei Chileä ilman koiria!

Kun saatiin hiekat pestyä pois lähdettiin taas uuteen Fondaan, minnekkäs muualle! Siellä kaikki muutkin ovat. Tämä fonda oli iloinen yllätys, se sijaitsi laukkaradan keskellä ja minä kun näin laukkaradan päästin pari ilonkiljahdusta. Olen aina halunnut laukkaradalle! Portit suljettiin aina siksi aikaa, että hevoset laukkaavat ohi, sitten ne taas avattiin, että ihmiset pääsivät liikkumaan keskellä sijaitsevalle fonda-alueelle ja pois.

Käytiin fondalla olusella ja katseltiin ympärille. Ihmisiä oli superpaljon, kaikki söivät vartaita tai nakkisämpylöitä ja joivat mitäs muutakaan kuin terremotoa. Hernan sanoi, että nyt täällä on iloisen pirteä meininki mutta iltaisin täällä saattaa olla vähän väkivaltaista. Niistä hymynaamoista oli vaikea uskoa, että mitään väkivaltaista voisi seurata mutta illalla kun katsottiin uutisia niin samainen alue, josta oltiin juuri kävelty kotia kohti oli täyttynyt poliiseista ja taistelevista mieshenkilöistä. Siellä joku sai saappaasta vatsaan ja toinen nyrkistä naamaan, uutisien otsikko oli:" Fondien toinen puoli." 

Voita alkoholia ja rahaa heittämällä rengas pullon kaulaan! Houkuttelevaa, mutta Hernan paljasti, että rengas on oikesti liian pieni mahtuakseen pullon kaulaan. 

Vasemmalla tehtaillaan juomia ja oikealla on vihdoin se Terremoto!

Fondan jälkeen katsottiin vielä parit lähdöt katsomossa ja mentiin rannalle ihastelemaan kun aurinko laski. Aikamoiset kekkerit takana, nyt ei kekkereitä hetkeen kiitos. Hyvää yötä!

Rakkain terveisin, Evastina