Kyse on siis ollut lähinnä juurikin oikeista taitelijoista.. Ei siis suunnittelijoista, tarkennan : D Hedi, jonka pääaineena on valokuvaus ja kiinnostuksen kohteena kuvataide ihan laajemmalti, on saanut varmasti paljon enemmän irti näistä meidän galleriavierailuista kuin minä. Itse olen kiljahdellut riemusta jos jossakin rakennuksessa on ollut jotain graafiseen suunnitteluun viittaavaa. Olen siis selvästikin enemmän suunnittelija. En oikein jaksa ymmärtää valtavia prototyyppejä lankaa ja bambua yhdistelevistä installaatioista, jotka ovat matkalla toiselle puolelle maailmaa. Tai taideteoksista, joissa ei ole oikeastaan kuin pari maalitäplää, mutta niitä on silti suunniteltu kokonainen vuosi.. ja joissa on kuulemma havaittavissa kehon kultainen leikkaus ja yhteys taitelijan päänsisäiseen maailmaan katastrofin hetkellä.. (joo, tämä meni Hedilläki vähän yli hilseen :D)
 |
| Tämä taideteos ei ole yhteydessä edellisiin lauseisiin :) |
Oikeastaan minusta on aika hauskaa ollut huomata miten ihmiset käyttäytyvät kun liikkeellä on suunnittelija ja taiteilija. Ihan niinkuin taiteilijat selvästi aistisivat kumpi meistä on taiteilija ja alkaisivat puhua Hedille. Ja sitten ne eivät ole yhtään yllättyneitä kun kerron että olen suunnittelija. Jotkut ovat jopa nähneet sen ihan suoraa :D Yksi kyseli vähän kiertotietä, että "suomessahan on hyvää designia, plaplaa.. opiskeletko sinä suunnittelua?" Yksi taiteilijoista jopa muisti minut "sinähän olet design-koulusta.. muistan sinun naamasi". Olin ihan että mitähän ihmettä :DD En minä ainakaan muista kenenkään naamoja!
Mutta toisaalta, kun asiaa ajattelee vähän pidemmälle, niin ei se taida olla kumma että joku muistaakin. Lukukauden avajaisseremoniassa meidät graafisen suunnittelun ja tilallisen/kalustesuunnittelun vaihto-oppilaat (6kpl) kutsuttiin vuorotellen salin eteen ablodien saattelemana, meille lyötiin mikrofonit käteen, luettiin liuta kysymyksiä ja sanottiin, että "esitelkää itsenne". Voi jumaleissön! Ei näin! :D Ei näin saa tehdä..vaihto-oppilaille vielä. Kaikki muut uudet oppilaat (kandi- ja maisterivaihe) kävivät edessä vain näyttämässä naamansa. Saattoi siinä olla pieni jäätymisen hetki.. Arvatkaa muistinko niitä kysymyksiä? Niin, että kai sitä sitten joillekin on jäänyt meikäläisen naama mustiin.. hahah.
Mutta kivaa tämä gallerioiden kiertely on ollut. Aivan mahtavissa puitteissahan jotkut saavat töitään tehdä. Jos minun työhuoneestani olisi sellaiset näkymät merelle, satamaan tai idyllisille puutaloalueille, niin olisin ikionnellinen. Gallerioita kierrellessä kaupunkikin on tullut taas vähän tutummaksi. Täällä on niin nättiä! Varsinkin kaikki vanhat puutalot ja niiden välissä mutkittelevat pienet tiet <3 Voi jestas.
Haluan oman ihanan puutalon täältä.
Henna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti