Onnea Chile!

Itsenäisyysriennot aluillaan!

Blogini sai jo kritiikkiä vaikka vasta sen aloitin. Se sisältää kuulemma liikaa sensuuria, haha. Ystäväni Jutta kommentoi, "Tuo asado sun blogissa ei ole se asado missä minä olin!" Juti ehdotti, että juon muutaman lasin viiniä alan vasta sitten kirjoittaa. Ajattelin ottaa neuvosta vaarin.

Puhuttiin vaihtareiden kanssa siitä, miten tämä vaihtarivuosi on vähän niinkuin lainaelämä. Tupsahdetaan toiselle puolelle maailmaa ja yritetään sopeutua, ainoa velvollisuus on koulunkäynti ja siinäkin vaihtari-nimikkeellä saa aika paljon anteeksi jos ei aina saavu paikalle tai jos tehtävät myöhästyvät. Rento meininki ja rutiineja ei juuri ole. Kurssitkin järjestelin fiksusti niin, että koulua on vaan maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Itsellä päivät täyttyvät sillä, että yritän ehtiä kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin koska en halua missata mitään. Vuosi aikaa tehdä asioita, silti tuntuu, että täytyy kiirehtiä ja tehdä kaikki heti, kohta se on jo ohi!

Varsinkin nyt kun täällä on kokoviikon kestävät chilen itsenäisyysriennot, en viihdy kotona juuri yhtään. Virallinen päivä on 18. syyskuuta. Mutta kokoviikon! Tai tosiriennot on viikon, mutta kyllä tämä koko syyskuu tuntuu olevan yhtä juhlaa. Mitä suomalaiset tekevät itsenäisyyspäivänä? Laitetaan lippu salkoon, sinivalkoinen kynttilä palamaan ja katsotaan tuntematonta sotilasta, sen jälkeen linnan juhlat. Nyt olisi aika ottaa chileläisistä oppia! Nämä kaverit osaa juhlia! Koko kaupunki on koristeltu sinisellä, punaisella ja valkoisella.Siis ihan joka kolkka. Ihmisillä on kansallispukuja, lippuja, koristeita ja ostavat kaupat tyhjäksi asado-tarvikkeista. Kaverini kerrostalon aula oli saanut niin paljon koristelua, ettei sitä ollut tunnistaa samaksi tilaksi. Katot ja seinät olivat täynnä kaikenmoisia härpäkkeitä chilen lipun väreissä. Suomessa ei koristella näin paljon edes jouluna.

Katson viikon hulinat loppuun ja päivitän sitten viikon tapahtumista, tähän menessä meno on ollut aika hulvatonta! Monta asadoa takana, kahdet yliopiston kekkerit, inttipoikia, fondia...... eläköön elämä!

Universidad de Chile järjesti kekkerit itsenäisyysviikon kunniaksi

Innokasta koristelua havaittavissa myös meidän kampuksella!

Meidän kampuksen kekkerit, omat juomat sai tuoda mukanaan ja luokkatoverit siinä väsäili kullankeltasta boolia. Sinne upposi muunmuassa valkoviiniä, säilykepersikoita ja iso pussillinen sokeria. Ei ollut ihan mun makuun ja täällä sokeria ei siis voi olla koskaan liikaa....

Chileläiset työn touhussa

Olemme suomalaiset täällä kiinnittäneet huomiota erinäisiin asioihin. Suomessa kun ollaan menossa siihen suuntaan, että monen asian voi nykyään hoitaa netissä, ei tarvitse mennä konttoriin, ruokaostokset voi hoitaa joissain kaupoissa jo itsepalveluna ja niin edelleen. Chilessä on tilanne aivan päälaellaan. Tuntuu, että nämä on miettineet päänsä puhki, mihin kaikkiin paikkoihin voi laittaa ihmiset töihin. On esimerkiksi tavallista, että kun ostat esim leipomossa leipää, että pienessä kopperossa istuu henkilö, joka otaa maksun, eikä tee muuta. Sitten mennään seuraavan henkilön luokse kuitin kanssa ja hän ojentaa tuotteen hyllystä. Myös yökerhossa mentiin ensin maksamaan muualle ja vasta sitten suunnattiin tiskille.

Ruokakaupassa on erikseen henkilö, joka punnitsee hedelmiä ja vihanneksia. Kassalle kun päästään niin jokaisen liukuhihnan päässä on aina henkilö, joka pakkaa ruokaostokset moneen eri pussiin. Parhaimmillaan saatan ostaa kolme asiaa ja ne ovat kaikki eri muovipusseissa. On siinä monta työpaikkaa kun joka linjan päässä on pussittaja.

Mäkkärissäkin käyttiin yksi päivä, vaikka boikotoinkin sitä yleesä kun se on niin ällö. Mitähän suomessa olisi mäkkärissä töissä ihmisiä, kolme? joskus kaksi? No, täällä keskustan mäkkäissä oli valehtelematta ainakin 12. Kun mentiin tilaamaan Sonjan kanssa huomattiin vaan kun 12 silmäparia tuijottaa meitä ja odottaa tilaustsa. Jännä kulttuuri. Paras on ehkä kuitenkin henkilö kenen luona voi käydä lataamassa puhelimeen lisää puheaikaa. Niitä kavereita on yleensä metroasemilla ja kaduilla. Niillä on keppi kiinnitettynä selkään, joka päässä on lippu mainosteksteineen. Ihmisille löytyy paljon työpaikkoja kun vähän käytetään mielikuvitusta!

Chileläinen elämänasenne on rentoakin rennompi. Joskus se hermostuttaa tosi paljon kun on tottunut, että asiat tapahtuvat nopeasti. Kassoilla ei koskaan ole kiire mihinkään, isossa ruokakaupassa jonottamiseen saa varata puoli päivää ja ravintolassa tarjoilijoita on palkattu 20 eikä hommat siltikään aina mene ihan putkeen. Monesti joutuu kertaamaan kuka tilasi ja mitä ja onko maksettu jo vai eikö. Mikäs siinä, suomalaiset taas stressaavat liikaa. Voisikohan löytyä kultainen keskitie? 

Vihaan metroja!

Puhuin aiemmin siitä, miten liikuskelen taksilla paljon. Päivisin tykkään kävellä, koska välimatkat ei ole mitään älyttömiä. Yksi syy taksiin ja kävelyyn on myös hirvittävän kamalat julkiset kulkuneuvot! Muistan intoilleeni sitä että Santiagossa saa sitten käyttää metroa ja liikuskella busseilla, koska se on yleensä ollut kiva tapa liikkua paikasta toiseen suurkaupungissa. Nyt vältän joukkoliikennettä viimeiseen asti, jos vaan on aikaa kävellä niin mielummin niin! Kun Santiagon 5 miljoonaa ihmistä pääsee töistä ja suuntaa metroon, lopputulos on aika järkyttävä. Ihmiset on metrossa kun sillit purkissa, naama liiskautuneena ikkunaan. Pahimpaan ruuhka-aikaan asemalla on hlö joka työntää viimeiset matkustajat sisään niin että ovi mahtuu menemään kiinni. Sinne sisälle kun joskus pakon edessä joutuu tekee mieli karjua kirosanoja ja potkia ihmisiä. Bussi ei ole sen parempi, pari kertaa olen joutunut toteamaan, etten vaan enää mahdu tuonne sisälle ja odottamaan seuraavaa. Silloinkin kyllä paikalliset on vielä ahtautuneet sisään. Jossain on aina joku pieni rako minne ne itsensä laittaa. Jäätävää.

Tällaisissa tunnelmissa tällä kertaa! Loppuun vielä jotain kuvia lähipuistosta. Siellä on havaittavissa millon mitäkin. Viimeksi oli kirpputorimeininkiä, yleensä siellä näkee kymmenittäin, tai sadoittain erilaisia pariskuntia, jotka on tulleet puistoon kuhertelemaan. Söpöä vai ällöä?

Chau, Evastina