byrokratiaa ja paperitöitä

Hallo!
Ensimmäinen viikko takana ja pikku hiljaa sitä alkaa tajuamaan mihin oikein on tullut. Ehkä.
Meidän pikku porukan kanssa ollaan ehditty jo käydä Ikeassa ja vähän yöelämässä, mutta kirjoittelen kivoista jutuista sitten lisää, sillä nyt vähän tälläistä kuivaa saksalaista byrokratiaa. (Tätähän te kaikki haluatte reissublogista lukea.) Sitähän sanotaan, että Saksa on byrokratian ja erilaisten lomakkeiden, kaavakkeiden jne. maa. Opiskelijakorttia varten poikettiin ensin paikassa nimeltä Krankenkasse, siellä piti näyttää eurooppalaista sairausvakuutuskorttia ja sai paperin. Paperin kanssa mentiin koululle ja saatiin lasku. Laskun maksettuaan sai kuitin ja sen kun vei takaisin sai opiskelijakortin. Meillä oli onneksi tutor mukana, sai vaan seurata kiltisti perässä. Opiskelijakortti maksoi n. 230 €. Sillä saa kuitenkin käyttää kaikkia julkisia kulkuneuvoja (bussi, ratikka, metro, juna) tämän osavaltion alueella. Eli ihan hyvä diili.
No sitten meille kerrottiin, että meidän täytyy myös rekisteröityä täällä kaupungissa tai muuten tulee sakkoa (?). Rekisteröitymistä varten piti olla henkkarit, kopio vuokrasopimuksesta ja opiskelijakortti. Löydettiin tiemme tähän virastoon ja vain saksaa puhuvan virkailijattaren luokse. Sitten siellä kysyttiin mm. oletko naimisissa ja mikä on uskontosi. Opiskelijakortilla ja vuokrasopimuksella ei sitten tehtykään mitään. Sen sijaan passikuva olisi pitänyt olla. No he ohjeistivat meitä hakemaan passikuvan toisesta virastosta ja sen jälkeen palaamaan kuvan kera. Menimme toiseen virastoon. Siellä ohjeistettiin hakemaan passikuva jostain keskustasta ja palaamaan kuvan kera sinne. Olimme hämmentyneitä. Ranskalainen kämppikseni halusi avata saksalaisen tilin, joten päätimme mennä hoitamaan pankkiasian kuntoon kun kerran oltiin virastokierroksella. Tunnin jälkeen hän oli tuore tilinomistaja. Pankkineiti oli samaan rahaan kertonut, ettei se passikuva olekaan välttämättömyys, joten päätimme todellakin antaa asian olla ja mennä sen sijaan kahville.
Nyt olen sitten virallisesti asukas tässä kaupungissa (kai?). Niin virallisesti, että kun saimme kaupunkia esittelevät vihkoset, niihinkin kirjoitettiin nimi ja lyötiin vielä leima päälle. Hyvin virallinen esittelyvihkonen virallisine alennuskuponkeineen siis. Toivottavasti tässä oli kaikki paperityö ainakin hetkiseksi. (En ole vielä ilmoittautunut kursseille, toivottavasti siitä ei ole tehty kovin monimutkaista.)

Kielikeskuksen luokan seinällä oli tällainen juliste. Saattoi ehkä pikkuisen hävettää.

Meillä oli tänään myös kielikoe siitä saksan pikakurssista. Olin sunnuntaina aivan tuhottoman väsynyt, joten lukeminen jäi aika vähälle. Tänään siis pikkuisen jännitti se testi. Opettaja tarkisti kokeemme muutamassa minuutissa ja tuli sitten näyttämään tuloksen ja korjaamaan virheet. Nopealla vilkaisulla näin numeron kaksi ja monta v-merkkiä ja ajattelin, että olisi sittenkin pitänyt lukea enemmän. Onneksi v tarkoittikin oikeaa vastausta ja arvostelu menee päinvastoin, eli 1 on paras ja 5 huonoin. Oli siellä muutama ihan typerä virhe, mutta olen tyytyväinen 81 prosenttiini. Ja hei, kaksi ensimmäistä krediittiä ansaittu, jeij! Saamme tuosta kurssista myös jonkinlaisen sertifikaatin, mutta siinä kuulemma voi kestää kuusikin viikkoa, sillä paperille täytyy ensin tehdä jotain täällä Krefeldissä, lähettää se naapurikaupunki Mönchengladbachiin ja sitten takaisin tänne Krefeldiin....

Tällaisia paperinmakuisia juttuja tällä kertaa. Mun täytyy oikeasti tsempata myös tuossa valokuvaamisessa. Olen ottanut vain muutaman hassun kuvan, outoa. Eva ja Henna ovat kertoilleet kodittomista kissoista ja koirista. Täällä kaikki näkemäni koirat ovat olleet omistajansa kanssa ja sillä yhdellä kissalla puistossakin oli kaulapanta. Pulsuja tosin olen nähnyt useammassakin kadunkulmassa, mutta en kyllä aio valokuvata niitä tai ostaa kuvioitua mukia... Eivät ehkä herätä samanlaista sympatiaa.

Liebe Grüse, (rakkain terveisin)
Noora