tiistai 23. lokakuuta 2012

Mendoza, part 2

Mendozassa tapahtui myös pitkäaikainen haaveeni, ratsastusta lännentyyliin tasangolla!
Tätä ennen ehdimme ajautua erittäin epämääräiseen hostelliin, jota kutstuimme narkkihostelliksi koska epäilimme henkilökunnan olevan aineissa. Oli epätavallisen hilpeä meno näillä kavereilla. Suihkussa pelkäsin kuolemaa koska suihkun seinästä pursusi sähköjohtoja. Kauhun hetkiä koimme myös huoneessamme jonne pelkäsimme jäävämme takalukkoon, koska ovea ei aina meinannut saada auki. Päätimme paeta. Pako narkkihostellista tapahtui lauantaina ja uuden hostellin kautta varasimme heppailuretken. 




























Se oli mahtavaa! Hepat olivat onneksi hyvinvoivia, vähän pelotti aluksi, että odottaako tilalla raihnaisia loppuunkulutettuja luurankoheppoja, mutta onneksi ei. Päästiin ratsastamaan lännen tyyliin vain yksi käsi ohjaksissa ja hevoset olivat ällistyttävän tottelevaisia. Ei tarvinnut kuin liikuttaa ohjaskättä puolta toiselle niin hevonen jo kääntyi oikeaan suuntaan. Meidän kanssa ratsasti kolme paikallista hevosmiestä, olivat veljeksiä ja täytyy sanoa, että hevosten päällä aiiiika karsimaattinen kolmikko! Harkistin jääväni sinne vaimokkeeksi.

Porukassa oli alottelijoita ja kokeneempia. Iloksemme puolessa välissä pääsimme irroittautumaan alottelijaporukasta ja laukkaamaan tasangolla! Tuuli puhalsi, hiekka pöllysi ja vuoret koristivat horisonttia kun kiidimme eteenpäin. Ikimuistoisia kokemuksia. Kun palasimme tilalle, meitä odotti argentinalainen asado. Kiviuunissa valmistui mureaa naudanlihaa, joka oli ratsastusreissun jälkeen erittäin paikallaan! Sen kanssa leipää, salaattia, kastiketta ja punaviiniä. Kyllä kelpaa Evalle eikä Juttakaan pistänyt vastaan. Asado eteni saman henkisesti kuin chilessä, rennosti kaikki napsivat omilla haarukoillaan kulhoista, suoraan suuhun tai leivän päälle. Mitä sitä lautaisa sotkemaan!

Auringon laskettua saimme vielä katsella ukonmyrskyä joka riehui kauempana tasangolla. Taivas välkkyi sekunnin välein ja salamat tosi isoja! Salamoiden välkkyessä horisontissa, maha täynnä ja punaviinilasi kädessä tuli semmonen olo, että onpa siistiä, että oon täällä.

Jos kiinnostuit niin heppailu löytyy facebookista nimellä: Gauhco Experience


Argentinalainen hevosmies
Mun ratsu. Sen nimi oli peppechino tai joku sinnepäin!
Kiviuuni ja lihanpaistajia




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti