Oli pidennetty viikonloppu opinnoista niin päätettiin tytöt lähteä lomalle Andien toiselle puolelle, olettaen, että vuorten takana ruoho on vihreämpää! Santiagosta hyppäsimme bussiin, jolla matkasimme yli Andien ja laskeuduimme Mendozaan. Näkymät ikkunasta olivat aika hulppeita! Tulli oli tarkka, eväät piti olla syötynä ennen rajan ylitystä. Eläin- tai kasvipitoisia tuotteita ei saanut viedä rajan toiselle puolelle.
 |
| Suihkulähteessä oli punaiseksi värjättyä vettä. |
Pieni Mendozan kaupunki tuntui ihanan raikkaalta ja rauhalliselta vilskeisen Santaigon jälkeen. Kevätkin oli Mendozassa jo paljon edellä. Kaduilla mahtui kävelemään ja ihmiset vaikuttivat iloisilta. Ihmiset osasivat myös neuvoa meitä oikeaan paikkaan. Santiagossa on tullut huomattua jännä ilmiö tietä kysyttäessä. Aina tulee hirveän tietäväisen oloinen vastaus: "juu juu tuonne tuonne ja tuosta vasemmalle..." mutta ohjeet eivät juuri koskaan johda oikeaan paikkaan. Chileläiset eivät vaan voi sanoa "en tiedä".
Kiinnitimme huomiota kanaviin, jotka virtasivat pitkin kaupunkia. Luulimme niitä ensin avoviemäreiksi, mutta myöhemmin selvisi, että kyseessä olikin kastelujärjestelmä. Kaupungissa on paljon vesikanavia, koska siellä harvemmin sataa vettä. Kanavat alkavat Andeilta ja kun lumi vuorilla sulaa, se laskeutuu vetenä kanavia pitkin sekä kaupunkiin, että maaseudulle ihmisten käyttöön. Nerokasta!
 |
| Testasimme Argentinalaiset emplanadat. |
 |
| Näkymiä bussin ikkunasta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti