Hieman kuvamateriaalia San Pedro de Atacamasta! Ajattelin, että täytyy kirjoittaa hieman Evan ja Nikon aavikkoseikkailuistakin vaikka siitä onkin jo vierähtänyt tovi. Matkasimme aavikolle kaksikerroksisella bussilla, josta saimme aitiopaikat yläkerran etuosasta. Siitä oli hyvä tiirailla maisemia ja jännittää jyrkänteitä. Yöllä heräsin hieman ja huomasin, että näkyvyyttä ei ollut ollenkaan, sillä ajoimme keskellä hiekkamyrskyä. Pelotti hieman, joten näin parhaaksi jatkaa uniani ja toivoa parasta.
Kylä oli täynnä matkatoimistoja, jotka tarjosivat erilaisia toureja ja harrastelumahdollisuuksia. Koko kylä tuntui pyörivän juuri turismin voimasta vaikka toiminta oli siltikin aika pienimuotoista, kylässä oli alle 2000 asukasta enkä kokenut että turisteja olisi ollut liikaa. Aavikolla oli tilaa kaikille.Vietimme siellä Nipan kanssa uudenvuoden ja ihaistumme paikkaan niin, että tuli varattua lisää ja lisää öitä hostellista. Tutuiksi tulivat suola-aavikko, kanjonit, laguunat, tulivuoret, laamat, flamingot, hikkalautailu, uusivuosi aavikolla, maastopyöräily aavikolla, luolat.... ja silti tuntui, että viikko ei riittänyt mihinkään. Nähtävää olisi ollut vaikka miten paljon.
Tässä käytiin iltakävelyllä kuolemanlaaksossa, jonne teimme myös pyöräilyretken seuraavana päivänä ja uutena vuotena kokeilimme hiekkalautailua samaisen laakson dyyneillä. Pyöräreissulla reitin haastavin kohta oli n 300 m mittainen ylämäki, jonka tuuli oli täyttänyt hiekalla. Pyörän taluttaminen valuvassa hiekassa sai 300 metrin tuntumaan kilometreiltä. Muuten matka taittui pyörällä ketterästi, pysähtelimme ja tutkailimme mitä minkäkin kivenlohkareen takaa löytyi.
Hiekkalautailu oli hauska kokemus. Lauta ei ollut ihan niin ketterä kuin lumilauta, joten tiukissa käännöksissä vauhti loppui välillä kokonaan. Hyvää treeniä oli kun sai itse kiivetä dyynille aina laskun jälkeen. Laskun jälkeen opas näytti meille paikkoja, kömmimme luolissa ja kiipesimme lopuksi uuden vuoden kunniaksi kukkulalle juomaan piscoa ja katsomaan auringon laskua.
Seuraavat kuvat ovat ensimmäiseltä pyöräretkeltämme kun lähdimme etsimään laguunoja! Alku ei mennyt ihan niinkuin strömssöössä sillä matkatoimiston heppu, hassunnäköinen rillipää antoi meille aika hauskat ohjeetkin. Niko oli jo mielessään haaveillut maastokartasta sun muista mutta todellisuus oli valkoinen A4, jolle mies itse piirsi kartan vähän suurpiirteisemmin. Ohjeet kuulostivat yksinkertaisilta, mutta reitin löytäminen osoittautui tällä kertaa äärimmäisen monimutkaiseksi... "käänny oikealle kun näet ison puun", oli yksi ohje... Siinä tuli erehdyttyä sitten kertaalleen ja poljettua 10 kilometria hukkamatkaa kun surffailimme edes takaisin kysyen neuvoa paikallisilta. Eräs tietyömies vain naureskeli:" Ei täällä mitään laguunoja ole, olette eksyksissä!"
Perillä mietittiin, että reitti oli kyllä loppujen lopuksi harvinaisen yksinkertainen, siinä vaan sattui yhtä sun toista! Toimiston veikollakin oli mennyt vähän oikea ja vasen sekaisin, isoja puita oli monta ja niin edelleen...Uitiin sitten vähän laguunassa ja nautiskeltiin elämästä kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Taustalla tulivuoret seisoivat hiljaa.
Viimeinen reissumme oli Salar de Tara. Uskomaton paikka, jonne matkasimme autolla oppaan kanssa. Nousimme sen verran korkealle, muistaakseni 4000m, että happi oli ohutta ja välillä hengästytti kovin. Autolla ajoimme loppumatkan kokoajan ykkösvaihteella, koska moottori ei myöskään saanut tarpeeksi happea.
Maisemat olivat henkeäsalpaavat, laamoineen ja flamingoineen, jotka olivat keräytyneet laguunojen äärelle. Välillä näkymät tuntuivat siltä, kun olisimme olleet toisella planeetalla, oikeasti! Piti välillä läpisiä itseään poskille. Tässä nyt pieniä rippeitä Nikon ja Evan seikkailuista, väsynyt Evastina ei nyt jaksa kirjoittaa enempää, sillä olimme tänään monen tunnin vaelluksella, nousut olivat sen verran rankkoja, että nyt on kokonaan veto pois! Niistä koettelemuksista ehkä seuraavat päivitykset!
Chau, kuulemisiin!
Evastina
Ps. Terveisiä Chilestä, tämä biisi soi kaikkialla ja kokoajan ja saa kaikki tanssimaan. Myös lounasravintolan henkilökunnan, tanssitaan hetki ja tarjoillaan se ruoka sitten myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti