Kerrostalossa tapaa monen sorttista väkeä ja vuoden aikana olen saanut tutustua heistä moneen. Ensimmäisenä tutuiksi tulivat talon vartiat, joita pyörii talomme alakerrassa vuorokauden jokaisena tuntina. Ymmärtääkseni heistä myös ainakin osa asuu samaisessa kerrostalossa. He seuraavat talomme elämää turvakameroista, joita onkin sitten aivan jokapuolella. Toisinaan he ovat kiinnostuneita miten asukkailla menee, leikittävät heidän lapsiaan, tervehtivät lemmikkejä ja utelevat kuulumisia.
Seinänaapurini on erikoinen tapaus. Häneen tutustuin, kun hän koputteli ikkunaani omalta parvekkeeltaan kurkoittelemalla. Halusi kuulemma keskustella, olin kiireinen ja minun piti lähteä, joten juttumme jäi hieman kesken. Mutta ehkä parempi niin. Hän lahjoitti parvekkeen kautta DVD:n ja toivotti hyvää päivänjatkoa.
Hissi on potentiaalinen paikka tavata naapureita. Matka kahdennestakymmenestä kerroksesta alaspäin on jo sen verran pitkä, että siinä ehtii muodostua jo ihan oikea keskustelu. Satuin yhteen aikaan monesti hissiin venäläisen pariskunnan kanssa ja rupattelimme aina niitä näitä. Eräänä päivänä hissimatkalla he kutsuivat minut luokseen illallistamaan. Menin seuraavalla viikolla heidän luokseen ja mietin, miten hassua onkaan, että yhteinen kielemme oli espanja. En ollut ennen illallistanut venäläisten kanssa, joten en tiennyt mitä odottaa, paitsi votkaa ja sitä saatiin. Itseasiassa ensimmäisen tunnin aikana pöydässä ei ollut muuta ruokajuomaa kuin huoneenlämpöistä votkaa nätisti shottilasissa. Ruokaa oli paljon ja tuntui, että se oli pääasia. Heti alkuun sain lautaselleni kolme jättikokoista perunaa ja ison kukkurallisen chileläistä pebreä. Pariskunta huolehti, ettei lautanen päässyt tyhjentymään ja kyseli tiuhaan tahtiin: "Keitetäänkö lisää perunoita? Otatko lisää juustoa? Otatko lisää votkaa?..." Aluksi en kehdannut kieltäytyäkkään mutta jossain vaiheessa oli aivan pakko.
Alakerta on toinen potentiaalinen paikka tavata naapureita. Alakerrassa meillä on ilmainen wifi ja toimistotilat. Siellä viettää minun lisäkseni aikaa moni muu naapuri ja lähestulkoon aina joku heistä tahtoo keskustella. Siellä olen tavannut monen innokkaan papparaisen lisäksi (jotka jakavat käyntikorttejaan ja pyytelevät lounaalle) erään amerikkalaisen tytön, Hannahin, joka soittaa harppua Chilen kansallisteatterissa. Olen päätynyt hänen kanssaan muutaman kerran elokuviin ja lounaalle. Toissaviikolla olin ensimmäistä kertaa katsomassa hänen soittamistaan, jota katselin aikalailla amatöörin silmin. Huomioni kiinnittyi erikoisiin soittimiin sekä seuraamaan soittajia, jotka odottivat osionsa alkamista. Olisin halunnut jututtaa ammatti-triangelistia, minua olisi kinnostanut miten hän oli päätynyt ammattiinsa. Valitettavasti hän ehti poistua paikalta.
Viimeviikolla olin taas alakerrassa tietokoneilemassa, jolloin seuraani liittyi noin 50-vuotias chileläisnainen. Hannah saapui hetken päästä paikalla tietokoneineen ja tunnisti meidät molemmat. Näin tapasin Marin, kääntäjän, jolla on ruotsalainen poikaystävä ja joka viettää paljon aikaa alakerrassa työn touhussa. Eilettäin meillä oli molemmilla alakerrassa työntäyteläinen päivä, joten hän kävi keittämässä meille jossain vaiheessa kupposet kahvia ja toi ne alakertaan. Jatkoimme hommia, ja pian hän ehdotti, että rankan työpäivän jälkeen illallistaisimme hänen luonaan ja voisimme vaikka hakea lähikaupasta pullon viiniä. Näin teimme ja juttu luisti niinkin hyvin, että kävimme vielä illallisen jälkeen baarissa muutamilla pisco soureilla.
Yleisesti talossamme on aika paljon meteliä, mutta ei siitä kukaan tietääkseni ole toisilleen mennyt valittamaan. Tuntuu, että talossamme vallitsee sanaton sopimus: "Jos minä saan mekastaa niin sinäkin saat". Kerrokseni amerikkalaiset ovat niin kovaäänisiä, että kuulen melkein sanatarkalleen heidän keskustelunsa. Toinen naapuri jumppaa silloin tällöin samaisen DVD:n tahdissa, jossa ohjaaja huutaa innokkaana "You can do it! That's it! One more time!" Kolmannen naapurin lapset katsovat lastenohjelmia äänekkäästi ja joskus siellä soi heavy.
Meillä on aika hauska talo.
Terkuin,
Evastina
Terkuin,
Evastina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti